Tästä kaikki koiratarvikkeet

Koirien tyrät ja niiden kirurginen hoito

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Jukka Marttila


Tyrällä eli hernialla tarkoitetaan epätavallista tai epänormaalin suurta aukkoa ruumiinontelon seinämässä. Tyrät voivat olla synnynnäisiä tai elinaikana syntyneitä. Synnynnäisistä tyristä tavallisimpia ovat napatyrä ja nivus- eli inguinaalityrä. Napatyrä on lähes aina synnynnäinen epämuodostuma, sen syntymiseen vaikuttaa paitsi sattuma niin melko vahva perinnällinen taipumus. Nivustyrä on yleisimmin myös synnynnäinen, mutta napatyrästä poiketen nivustyrä voi syntyä myös elinaikana. Nivustyrää esiintyy tavallisimmin narttukoirilla.

Vanhoilla uroskoirilla esiintyy silloin tälläin perineaalityrä. Tämä tyrä syntyy ikääntymisen aiheuttaman lihaskadon ja uroksille tyypillisen anatomisen rakenteen johdosta peräaukon sivulle joko toispuoleisesti tai molemminpuolisesti. Vakavan vamman seurauksena koiran pallealihas saattaa revetä ja silloin syntyy palleatyrä. Palleatyrä saattaa olla myös synnynnäinen, silloin tyrä sijaitsee tavallisimmin ruokatorven läpimenokohdassa ja sitä kutsutaan nimellä hiatushernia.

Vatsaontelon seinämän repeäminen esim. onnettomuuden tai leikkaushaavan ompeleiden pettämisen seurauksena aiheuttaa vatsanpeitteiden tyrän. 

Napatyrä

Napa on se kohta, josta sikiän aineenvaihdunta tapahtuu istukan välityksellä emon elimistään. Navan kohdalla istukasta tulevat verisuonet lävistävät sikiän ja liittyvät sikiän omaan verenkiertoon. Normaalisti napaverisuonet painuvat kasaan ja navan aukko sulkeutuu heti kohta syntymän jälkeen. Jos aukon sulkeutuminen hankaloituu, niin syntyy napatyrä eli vatsaontelon seinämään jää reikä; joskus suurempi joskus pienempi. Aukon sulkeutuminen voi estyä, jos napanuora joutuu epätavallisen kovaan venytykseen syntymähetkellä. Emo voi myös purra napanuoran poikki liian läheltä ja aiheuttaa tyrän syntymisen. Napatulehdus voi häiritä sulkeutumista. Useissa tapauksissa navan aukko on perintätekijäiden vaikutuksesta liian suuri ja sulkeutuminen epätäydellistä. Joskus tavataan synnynnäisiä kehityshäiriäitä, jolloin navan aukko on valtavan suuri. Vakavimmat kehityshäiriät ovat sellaisia, että vatsaontelo on sikiönkehityksen häiriän johdosta jäänyt täysin auki ja suolisto pursuaa esteettä vatsasta ulos; tämmäiset tapaukset ilmenevät heti syntyessä, ja ovat useimmiten niin vaikeita, että pentu joudutaan lopettamaan.
Napatyrää tavataan siis hyvin lieväasteisesta nuppineulanpään kokoisesta aina todella suuriin ja vaikeisiin tapauksiin.

Koska napatyrä on aukko vatsaontelon alla lihasseinämässä, on tavallista, että aukkoon tunkeutuu vatsaontelon sisältä; lievissä tapauksissa hieman vatsaontelon rasvakudosta, vakavammissa, ja joskus jopa pikaista kirurgista hoitoa vaativissa tapauksissa tyräpussiin mahtuu suolistoa. Vatsaontelon sisällän tunkeutuminen napanuoran aukkoon estää vastasyntyneellä aukon sulkeutumisen ja tämä on useimmiten syynä pienien napatyrien syntymiseen. Syntymän jälkeisinä päivinä voi onnistua painamaan aukkoon tunkeutuneen kudoksen takaisin ja näin estää tyrän syntymisen, vakavammissa tapauksissa navan paineleminen sen sijaan saattaa olla haitallista. Napatyrä saattaa olla kiinni kasvanut, mikä tarkoittaa sitä, että heti syntymän jälkeen napa-aukosta on valahtanut pieni määrä rasvakudosta ulos ja aukko on sen jälkeen sulkeutunut normaalisti. Navan kohdalle on jäänyt pieni rasvakudoksen aiheuttama pullistuma. Tällainen sulkeutunut tyrä on kaikkien yleisin ja on täysin vaaraton "kauneusvirhe". Se voidaan korjata leikkauksella mutta leikkaus ei ole välttämätön.

Jos napatyrän aukko on niin suuri, että suoli mahtuu aukosta läpi, on tyrä aina korjattava leikkauksella. Suoli voi pakkautua tyräaukkoon niin tiukasti, että verenkierto salpautuu ja suolen osa menee kuolioon; tämä on hengenvaarallinen tila, ja vaatii pikaista kirurgista hoitoa. Oireina on erittäin voimakas akuutti kipu vatsassa, etenkin navan kohdalla. Jos vastasyntyneellä pennulla on epätavallisen suurelta tuntuva pullistuma navan seudulla, kannattaa pyytää eläinlääkäriä tarkastamaan pentu. Useimmat napatyrän aiheuttamat ongelmat syntyvät vasta pikkupentuvaiheen jälkeen, kun koira alkaa liikkua aktiivisemmin ja kasvu on voimakkainta.

Napatyrä korjataan pienellä leikkauksella, jossa aukko yksinkertaisesti ommellaan kiinni. Toimenpidettä saattaa vaikeuttaa aukon reunaan kiinni kasvaneet vatsaontelon kudokset jotka ensin täytyy irrottaa ja työntää takaisin oikeille paikoilleen. Leikkaus vaatii joko syvän rauhoituksen tai yleisanestesian; nukutusriskin vuoksi on usein odotettava pennun kasvamista ainakin 2 kuukauden ikäiseksi ennen leikkaustoimenpidettä. Vaarallisen suuri tyrä on leikattava mahdollisimman nopeasti.

Nivustyrä

Nivustyrä eli inguinaalityrä on myös tavallisimmin synnynnäinen. Tyrä muodostuu ns. nivuskanavan aukkoon, jos se on liian suuri. Suureen aukkoon pääsee valahtamaan vatsaontelon kudoksia, tavallisimmin rasvakudosta, mutta myös suolta voi päästä mahtumaan jos aukko on niin suuri. Nivuskanavan aukot ovat normaalisti pienet reiät vatsaontelon seinämässä, josta uroksella tapahtuu kivesten laskeutuminen vatsaontelon sisältä kivespusseihin ja narttukoiralla maitorauhasiin kulkevat suuret verisuonet sekä uroksilla siemenjohtimet kulkevat näiden aukkojen kautta.

Nivustyrä aiheuttaa kipua liikkuessa. Tavallisimmin synnynnäinen nivustyrä havaitaan nuorella pennulla siinä vaiheessa kun pentu alkaa liikkua enemmän. Kipu saattaa ajoittain olla voimakastakin, niin että pentu vingahtelee ja pysähtyy äkillisesti, välillä taas on oireettomia jaksoja. Tunnustelemalla voi havaita pullistuman koiran nivusissa mutta useimmiten pullistuma on niin pieni, että se läytyy vasta eläinlääkärin tutkimuksessa. Nivustyrää tavataan lähes yksinomaan narttukoirilla, uroksilla esiintyessään nivustyrä johtaa pahimmillaan tilanteeseen, jossa suolta ja varsaontelon rasvakudosta voi valahtaa kivespussiin.

Nivustyrä kannattaa aina leikata, koska se aiheuttaa lievänäkin kipua nivustaipeessa; kipu voi olla niin epämääräistä että se sitä ei koirasta huomaa eikä koira aina välttämättä ilmaise pientä kivun tunnettaan. Leikkauksessa tarkastetaan aina molemmat nivuskanavat, koska ne yleensä ovat molemmat liian suuria ja tyrä syntyy ennemmin tai myöhemmin toisellekin puolelle. Leikkaus tehdään useimmiten noin puolen vuoden iässä, aikaisemminkin, jos tyrä vaivaa kovasti tai on vaarallisen suuri.

Perineaalityrä

Perineaalityrä on kolmas tyrämuoto joka tavallisimmin vaatii eläinlääkinnällisiä toimenpiteitä. Tämä tyrä on tavallisimmin ikääntyvien uroskoirien vaiva. Tyrä syntyy peräsuolen sivuille lantioluun ja peräaukon väliin. Syyt tyrän syntymiseen ovat monimutkaiset; yksilälliset, osin perinnälliset rakenteelliset syyt edesauttavat tyrän syntymisessä. Urokset ovat tavallisesti jo lähes 10 vuotta vanhoja, kun tyrä on kehittynyt niin suureksi että se alkaa vakavammin oireilla. Tavallisin oire on ulostusvaikeus. Tyrän johdosta koiran peräsuoli veltostuu ja laajenee juuri ennen peräaukkoa siten, että ulostemassaa alkaa kertyä suoleen eikä koira pysty tyhjentämään suolta normaalisti. Ikääntymisen aiheuttama lihaskato ja urokselle tyypillinen virtsamerkkailu edesauttavat tyrän kehittymistä. Vaikeammissa tapauksissa tyrä kehittyy molemmille puolille peräaukkoa ja tyräpussiin saattaa valahtaa vatsaontelon elimiä, suolistoa, rasvakudosta ja jopa virtsarakko. 

Perineaalityrä voidaan korjata leikkauksella. Mitä varhaisemmassa vaiheessa leikkaus tehdään, sitä paremmat ovat tulokset. Kastraatioleikkaus liitetään usein tyrän korjausleikkaukseen, koska kastroitu koira lopettaa virtsamerkkailun ja tyrän uusiutumisriski vähenee. Varhaisvaiheessa todettu alkava perineaalityrä saattaa jäädä oireettomaksi jos koira vain kastroidaan. Tämä tyräleikkaus on koiralle melko kivulloinen ja toimenpiteenäkin melko suuri ja kallis. Komplikaationa voi syntyä ulosteen pidätysvaikeutta tai tyrä voi uusiutua.

Palleatyrä

Palleatyrä syntyy, kun koiran pallealihas onnettomuuden tai äärimmäisen voimanponnistuksen seurauksena repeää. Pallealihas muodostaa tiiviin seinämän rinta- ja vatsaontelon välille. Repeytymä aiheuttaa aina vatsaontelon elimien tunkeutumisen palleaan repeytyneen aukon kautta rintaontelon puolelle. Vaurio johtaa nopeasti vakaviin hengitysvaikeuksiin ja vatsaontelon elimien vakaviin verenkiertohäiriäihin. Diagnoosi saadaan useimmiten vasta räntgentutkimuksella. Hoitona on leikkaus jossa repeämä korjataan ja vatsaontelon elimet vedetään takaisin paikoilleen.

Delivet.net Asiakaspalvelu 010 3961800