Lukijakirje

Pimu in Memoriam

Syksy 1986

Tuttava vaihtoi tyttöystävää joka inhosi 'koiraihmisenä' kissoja, joten tuttavamme aikoi hävittää juuri hankkimansa kaksi 3 kk kissanpentua. Vieraillessamme heillä tuttavamme ilmoitti kissojen joutuvan piikille.
Eläinrakkaina otimme poikaystäväni (nykyisen mieheni) kanssa pennut itsellemme (vanha tarina; säälistä pelastetaan piikin alta).
Olimme nuoripari, juuri seurustelun aloittanut, ja piti vielä ottaa kaksi kissaa, kumpikin asui vielä vanhempiensa luona. Järkevää, eikä totta !!!
------
16 vuotta vierähti kuin siivillä, elämä vakiintui. Tultiin kuin vahingossa keski-ikäisiksi, aikuisiksi ja tuli perustettua perhekin. Ja aina vain nämä kaksi kissaa kuuluivat 'kalustoon',  erilaiset elämäntilanteet, aina ne oli mukana.
------
Mutta sitten tuli Musta viikonloppu 07.-10.09.01, toinen kissa ei käynyt syömässä koko viikonloppuna, nukkui vain herkeämättä takan päällä, ajattelin 'Neidin' pitävän vain paastoa, joita näihin vuosiin on mahtunut runsaasti. kunnes tuli maanantai-ilta, ja Pimu pyrki vessaan. Jalat eivät kunnolla kantaneet ja Pimu alkoi oksentamaan ja laatikolla uloste oli vain ruskeaa vettä.
Siltä istumalta soittamaan päivystävälle eläinlääkärille, joka kehotti tulemaan heti.
' Kasvain, Maksa tai Munuaiset' - sanoi lääkäri - 'vanhan kissan oireita'.
-------
Päästyämme lääkäriin, näin kissan neonvalossa, ja kauhistuin kuinka pieni kissa tuon ison turkin alla onkaan ja kuinka sairaan näkäinen se on. Kuinka kauan se on jo kärsinyt? Miksi en ole sitä aikaisemmin huomannut?
 'No, kuulunut kalustoon, ei niihin kiinnitä huomiota, nehän ovat olleet itsestäänselvyys kaikki nämä 16 vuotta'
Lääkäri ehdotti kaiken maailman kokeita, jotta selviäisi mikä sisäelin on pettänyt, lopputuloksen ollessa kuitenkin aina sama. Olisin saanut pitää Pimun kanssamme vielä muutaman päivän ja antanut sen kärsiä tuskissaan, EI KIITOS! Niin itsekäs en halua olla.
Sen elämä on ollut hyvää ja laadukasta, sitä on rakastettu aina ja siltä ei ole mitään puuttunut, toisin kuin monet kanssatoverinsa.

Tein sen päätöksen jota kukaan ei haluaisi olla tekemässä, lääkärin ollessa samaa mieltä kanssani.
Ja Pimu pääsi tuskistaan ja tätä kirjoitettaessani Pimu on sirolteltu tuhkana pihakiven juurelle jossa se löhöili kesäisin ja laatta muistona kiven kyljessä.
-----
Haluaisin näin jälkikäteen vielä muistuttaa Teitä hyvät kissanottajat, että nämä karvaiset kaverimme eivät ole muutaman vuoden kiva, vaan parikymmentä vuotta ne siinä 'nurkissa' pyörii ja kun tämä viimeinen hetki tulee, ero on erittäin tuskallinen ja suru suuri.
Minäkin olen puolet elämästäni viettänyt näiden kahden kissan kanssa, jäihän minulle toinen vielä, mutta kuinka kauaksi aikaa ?
Lapseni, jotka ovat nuorempia kuin nämä kissat, miten he kohtaavat surun, etenkin sitten kun toinenkin lähtee, sen voin vain kuvitella jo näiden itkujen jälkeen.
-------
Ja Te joilla nämä karvaiset kaverit ovat olleet jo vuosia, niin huomioikaa niitä vaikka vanhemmiten ne vain 'syä ja nukkuu', tulee päivä jolloin se lähtä on viimeinen ja Toivotan Teille Runsaasti Voimaa kohdata tämä viimeinen hetki ja olkaa ylpeitä siitä kun kissanne on saanut elää pitkän elämän onnellisen tietämättämänä kuinka onnellisia he ovatkaan omistaessaan oman kodin ja oman ihmisen !
Kiitos Pimulle näistä vuosista ja lepää rauhassa !!

 Kiitos jos jaksoit lukea .....!
Terveisiä kaikille ja huolehtikaa lemmikeistänne !
Edustivat ne sitten mitä lajia tahansa.

Terveisin Ritu

Delivet.net Asiakaspalvelu 010 3961800