Nala-koiran etsintä on todellinen joulusatu

Teksti: Päivi Rosqvist, Koiraposti 1/2010

Puolen vuoden ikäinen narttupentu Nala kiskaisi itsensä irti omistajansa kädestä kotiovella Espoon Mankkaalla joulun alla sunnuntaina 20.12. Katoamisympäristä oli Nalalle outo, sillä Nala oli haettu Vaalimaalta vain kahta päivää aiemmin. Lapsuutensa Nala oli viettänyt Pietarissa. Etsijäkoira Gasti hälytettiin apuun, mutta lähtökohdat onnelliselle lopulle olivat heikot, koska arka koira oli sille täysin vieraassa ympäristässä kovassa pakkasessa. Silti tositarinasta tuli todellinen joulusatu.

Nalan katoamisen jälkeen perhe soitti Etsijäkoiraliiton neuvontaan ja sai normaaleja, tärkeitä ohjeita koiran paikallistamiseen ja kotiin saamiseen.

Päivystäjät totesivat kuitenkin, että etsijäkoiran käyttö olisi tarpeen. Olihan Nala täysin vieraassa ympäristässä eikä se ollut ehtiä kiintyä omistajiinsakaan. Etsijäkoira Gastin omistajana sain hälytyksen maanantaina 21.12.

Herättääkä piskuinen Gasti omistajien luottamuksen?

Lähdimme kääpiäsnautseri Gastin kanssa Mankkaalle tiistaina 22.12., ja autossa tarkensin tietoja perheen äidiltä. Puhelinkeskusteluissa päivystykseen ei ollut tullut ilmi, että perheellä on toinenkin koira Junski. Etsijäkoira tarvitsee puhtaan hajulähteen karkulainensta. Mistä nyt saataisiin hajulähde, jossa olisi vain Nalan, ei Junskin hajua? Muutoin olisi riski, että Gasti menisi perheen asunnolle ja "löytäisi" Junskin. 

Onneksi Nala oli nukkunut omistajansa sängyn alla huovalla, jolla Junski ei ollut käynyt. 

Saavuimme Mankkaalle ja saimme helpottuneen ja kiitollisen vastaanoton. Tämä ei aina ole itsestäänselvyys, sillä kääpiörotuisen etsijäkoiran kanssa joutuu toisinaan tärmöömään omistajien epäuskoon. Saksanpaimenkoira maastopukuisine ohjaajineen tuntuisi jotenkin luotettavammalta. Yleensä rauhoitan omistajaa sanomalla että koiran hajutunnistamisen taito riippuu elopainosta ihan yhtä vähän kuin ihmisen äly hänen koostaan.

Ensimmäinen etsintä jätti epävarman tunteen

Perille tuntuamme kerroin etsinnän periaatteet: etsijäkoira ei varsinaisesti läydä karkulaista, vaan ilmaisee alueen, jolla koira on. Sen jälkeen, tilanteesta riippuen omistajat alkavat laputtaa aluetta, grillata siellä houkutellen karkulaisen lähelleen ja/tai tekevät hajujälkiä katoamispaikalta kotiinsa.

Lähdimme Gastin kanssa alkuperäiseltä karkaamispaikalta eli rivitalon pihalta. Gasti ei kiinnittänyt huomiota perheen asunnon ulko-oveen ä olihan tuorein jälki ovesta poispäin. Gasti jäljesti noin kilometrin iso tietä pitkin ja sitten omakotialueelle. Sitten se halusi erään talon pihalle, jonka perällä se piipitti laajalle joutomaa-alueelle päin, mutta ei suostunut rämpimään sinne korkeiden kinosten läpi. 

Kiersin Gasti kanssa autolla lumihankien toiselle puolelle joutomaa-alueelle. Gasti otti jäljestä uudestaan kiinni, jäljesti aluetta eteenpäin ja ilmaisi sen laidalla olevien omakotitalojen lähellä. 

Perhe sai laputusohjeet juuri tälle alueelle. Muutenkin annoin heille tiukat ohjeet laputuksen lisäämisestä. Sitä ei oltu tehty riittävästi. 

Nala liikkuu laajalla alueella

Kun laputusta lisättiin, havaintoja alkoi tulla lisää. Yhden havainnon mukaan Nala oli liikkunut Gastin ilmaisualueella vuorokautta etsintää ennen. Valitettavasti jatkohavainnot myös osoittivat, että Nala liikkui varsin suurella alueella.

Pyysin perhettä pitämään kirjaa havaintopuheluista ja ottamaan jokaisen soittajan puhelinnumeron, jotta voisin itse soittaa heille ja tarkistaa lisätietoja havainnoista: Nalan käyttäytymisen, mihin suuntaan se jatkoi matkaa, oliko sillä edelleen flexi joka sillä oli ollut karkaamishetkellä jne.

myös grilli kuumeni aina havaintoalueiden lähellä: perheen isä hankki joulun pyhiä varten suuren määrän grillejä ja toistakymmentä makkarapakettia. Grillaaminen on tehokas tapa saada karkulainen omistajien luo. Ruoan haju leviää grillistä kauas, ja omistajat eivät säntäile jahtaamassa karkulaista vaan ovat rauhallisesti paikallaan.

Perinteistä joulutunnelmaa erikoisissa olosuhteissa

Pyysin mukaan etsintöihin toisen kokeneen etsijäkoiran Maxin. Keskiviikko-iltana eli aatonaattona Nalasta tuli havainto Seilinmäestä, ja Maxi vietiin sinne kävelylle. Vaikka kyseessä ei ollut varsinainen etsintä, ajattelimme, että Maxi reagoisi kuitenkin vaikeuksissa olevan koiran läsnäoloon. Vaihtoehtoisesti mietimme, että Nala saattaisi rohkaistua tulemaan leikkivän Maxin luokse. Perhe oli huomannut, että se arasti ihmisiä mutta luotti koiriin.

Maxi reagoikin, ja metsässä lumessa näkyi sopivan kokoisia jälkiä, joiden vieressä kulki viiru, joka olisi voinut olla roikkuva flexi. myöhemmin paljastui, että se oli ollut Nalan häntä.

Jouluaattonakin soittelimme Nalan perheen kanssa ahkerasti, sillä havaintoja tuli. Perinteinen joulu meni perheeltä sivu suun, mutta toisenlainen tuli tilalle: yhteinen huoli ja haaste loivat voimakasta yhteenkuuluvuutta ja kirjaimellisesti yhteen hiileen puhaltamista, nimittäin grillaamista havaintopaikoilla. Perheelleen edelleen vieras Nala ei kuitenkaan ilmaantunut grillipaikoille.

Havaintojen perusteella saimme kuvan ellipsin muotoisesta alueesta, jolla Nala liikkui. Alueen keskellä oli laaja joutomaa-alue umpihankineen ja kävelyteineen ja laidoilla omakoti- ja rivitaloja. 

Tuore jälki lisäsi vauhtia

Joulupäivänä lähdimme Gastin kanssa taas etsimään. Lähtöpaikkanamme oli edellisen päivän havaintokohta. 

Gasti jäljesti erään rivitaloalueen pihaan, ja siitä suometsikköön taas joutomaa-alueelle nyt aivan umpihankeen.

Gasti meni hurjaa vauhtia, vaikka se inhoaa umpihankea. Se oli selvästi tuoreella jäljellä. Lumessa oli oikean kokoisia koiran jälkiä, joiden vieressä oli taas viiru. Siis Nalan häntä, mitä tosin silloin arvelimme vielä flexiksi.

Suoalueen jälkeen Gasti jäi kävelytien risteykseen tuijottaen vasemmalle omakotialueelle. Gasti lopetti etsinnät ja alkoi hypellä eli se vaihtoi vapaalle. Gasti ilmaisuetäisyys on yleensä pitkä, 200-300 metriä ja niin nytkin. Perhe sai ohjeen laputtaa kyseisen omakotialueen.

Illalla Maxi vielä varmisti Gastin havainnon oikeaksi.

Nala jää nalkkiin

myöhään saman päivän iltana perheen äiti sai havaintosoiton Nalasta. Se oli liikkunut päivällä Gastin etsinnän aikaan ja illalla Maxin etsinnän aikaan omakotialueella, johon suuntaan Gasti ilmaisi. 
Soitin ilmoittajalle Tapaninpäivän aamuna ja pyysin, että hänen pihalleen saisi laittaa ruokasyätin ja perhe saisi tulla sinne grillaamaan. 
Isä saapui paikalle ruokatarvikkeineen, tarkkaili tassun jälkiä lumessa ja hetken päästä havaitsi niiden vievän talon terassin alle. Hän heitti sinne makkaran ä joka hävisi! Kulkuaukot terassin alle tukittiin heti varmuuden vuoksi. Sitten isä kurkisti talon alle perusteellisemmin: makkaransyöjä oli Nala!
Tunteidensa vallassa oleva isä soitti minulla ja annoin ohjeet rauhoittaa paikan. Minä puolestani soitin samalla alueella asuvalle Maxin emännälle Claudialle ja pyysin häntä lähtemään perheen avuksi hakemaan Nalaa terassin alta. 
Tunnin ajan Claudia makasi terassin alla. Nalan rauhoittelu vaati ruoalla houkuttelua, mutta vasta kun Claudian koira Maxi laitettiin istumaan terassin ulkopuolelle Nalan lähelle, Nala rauhoittui niin, että Claudia sai silmukan Nalan kaulan ympärille.
Pitkä piinaviikko sunnuntai-aamusta lauantai-aamuun oli takana. Nala pääsi kotiin.

Gastin etsintä päättyy hellyydenosoituksiin

Maanantaina lähdin tapaamaan Nalaa, jotta Gasti saisi etsinnän päätöksiin. Perheen rivitalon pihalla Gasti halusi heidän kotiinsa päin. Se jäljesti perheen ovelle (josta se ei välittänyt etsinnän alkaessa), merkkasi oven mahtavalla kakalla ja potkimisella, ja sen jälkeen raapi ovea.
Kun se näki Nalan, se alkoi urista samoin kuin äärimmäisen onnen hetkillä esimerkiksi lenkin ja ruoan jälkeen. Sen jälkeen se hieroi poskeaan Nalaa vasten. Se sai itse parhaan palkkion etsinnästä. 
myös Nalan käytös osoitti mielestäni myös, että se oli havainnut meidät jäljestämässä. Se ei arastellut Gastia, ja kun esimerkiksi minä sanoin jotain, se häristi korviaan huomiota herättävästi. Kun Nala kävi nukkumaankin, sen korvat liikahtelivat heti, kun minä puhuin. 

Miksi Nala saatiin kotiin?

Nalan kotiin saamisessa pidän ratkaisevana perheen toimintaa. He noudattivat saamiaan ohjeita. Jaettujen lappujen määrä nousi noin tuhanteen, ja he kohdistivat laputuksen aina havaintoalueille. Havainnot auttoivat saamaan tuoreita hajuja, joiden avulla voitiin jatkaa etsintää koirien avulla.

Perhe ei lähtenyt myöskään "jahtaamaan" Nalaa havaintopaikoilta. Pahinta mitä karkulaisen etsinnässä voidaan tehdä, on soittaa sukulaiset ja ystävät apuun ja säntäillä katoamis- tai havaintopaikalla koiraa etsien. Perheellekin tuttu ja rakas koira villiintyy karkumatkalla nopeasti eikä yleensä anna kiinni. Karkulainen myös usein pelästyy jotain karkumatkallaan ja tulee entistä epäluuloisemmaksi. Siksi tilanteet maastossa on rauhoitettava.

Nalan perhe myös päätti etsinnän upealla tavalla: he soittivat kaikille Nalasta havaintoja tehneille, kertoivat Nalan löytyneen ja kiittivät avusta. Näin he kannustivat katoamisilmoituksia nähneitä henkiläitä jatkossakin auttamaan karkulaisen omistajia saamaan lemmikkinsä kotiin.
Joulusatu sai onnellisen lopun.

Päivi Rosqvist ja Gasti
Etsijäkoiraliitto ry

Mikä Etsijäkoiraliitto?

- Etsijäkoiraliitto auttaa neuvojiensa ja hajutunnistuskoiriensa avulla kadonneiden lemmikkiensä omistajia saamaan karkulaiset kotiin.
- Toiminta on täysin vapaaehtoista.
- Hajutunnistuskoirien koulutus on järjestelmällistä, ja tosietsinnäissä käytettävät koirat ovat läpäisseet tiukat kokeet.
- Yhdistyksen internet- ja puhelinpäivystäjät neuvovat kadonneiden lemmikkien omistajia.
- Karkureista ja havainnoista pidetään verkkopalvelua www.karkulaiset.fi. Sivuilla on ohjeita kadonneen lemmikin omistajalle ja karkureista havaintoja tehneille. Puhelinpäivystys on numerossa 040 724 8614

Delivet.net Asiakaspalvelu 010 3961800