Agressiivinen Kissa

Aggressiivinen kissa

Kissoilla esiintyy hyvin vähän synnynnäisiä luonnevikoja. Sellainen kissa, joka on saanut kasvaa turvallisessa ympäristössä tarpeeksi pitkään emon ja sisarustensa kanssa, on aikuisena luottavainen ja tasapainoinen. Kissasta voi myöhemmin tulla vihainen, mikäli sitä uudessa kodissa kohdellaan väärin, tai se menettää jonkin trauman kautta luottamuksen ihmiseen. Myös vanheneva kissa saattaa muuttua aggressiiviseksi.

Pennut kesytettävä

Kaikki kissanpennut ovat syntyessään "villejä", ja mikäli ne eivät ensimmäisten elinviikkojensa aikana ole ihmisen kanssa kosketuksessa, ne saattavat olla aikuisena epäluuloisia ihmisille. Kissa voi hyökätä jalkaan kiinni tai purra omistajaansa kesken rapsutteluhetken. Kasvattajan tulisi käsitellä kissanpentua mahdollisimman paljon kahdesta ensimmäisestä elinviikosta luovutusikään asti. Näin pentu tottuu ihmisen hajuun ja läsnäoloon, eikä vanhempanakaan vierasta kosketusta.

Puolustautuminen

Ulkona vapaana liikkuva kissa ei välttämättä halua luoda pysyviä ystävyyssuhteita muihin tienoon kissoihin. Sille on huomattavasti tärkeämpää huolehtia reviiristään ja pitää rajanaapurit poissa alueelta. Mikäli kissasta tuntuu että se on vaarassa tai menettänyt tilanteen hallinnan, se ilmentää aggressiotaan nousemalla varpailleen, pörhistämällä karvansa ja sähisemällä päin vastustajaa. Silmäterät ovat laajentuneet verenkiertoon syöksyneen adrenaliinin ansiosta, korvat ovat luimussa päätä myäten ja viikset sojottavat eteenpäin. Samalla se saattaa ulista ja mouruta pelottaakseen vastustajaa.

Kissa saattaa myös pelätä joutuessaan oman reviirinsä ulkopuolelle ja voi tälläin käyttäytyä aggressiivisesti. Tällaisia paikkoja ovat mm. eläinlääkärin vastaanotot sekä erityisesti kissanäyttelyt, missä on satoja kissoja ja runsaasti vieraita hajuja. Kotona leppoisasti lököttelevä kissa saattaa kissanäyttelyn arvostelutilanteessa muuttua riehuvaksi pedoksi, joka raatelee omistajansa ja arvostelutuomarin. Tällä käyttäytymisellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kissan todellisen luonteen kanssa, eikä sitä
pidä tuomita huonoluonteiseksi tai mielenvikaiseksi. Tämä yksilä ei vain kerta kaikkiaan viihdy näyttelyssä vieraiden hajujen keskellä.

Leikkaamaton uros saattaa olla aggressiivinen

Parittelukumppania etsivä uros voi ruveta käyttäytymään aggressiivisesti, mikäli se ei pääse astumaan naarasta. Se voi alkaa kotona esittää reviirin valtiasta ja voi käydä omistajaansa kiinni hyvinkin verisin seurauksin. Se saattaa mouruta vuorokaudet ympäriinsä ja usein se myäs merkkaa reviiriään pistävänhajuisella virtsallaan.Tästä syystä uros on leikattava, mikäli sitä ei aiota käyttää jalostuksessa.

Vanheneva kissa

Kissa alkaa vanheta noin 10-12 vuoden ikäisenä. Sen kuulo heikentyy ja asitit hidastuvat.Se saattaa ruveta käyttäytymään ihan eri tavalla kuin aikaisemmin ja se voi yhtäkkiä raapaista omistajaansa, joka sitä silittää.
Aikaisemmin hyvinkin seurallinen ja kaikkia rakastava kissa voi ruveta vierastamaan pieniä lapsia tai kovaäänisiä aikuisia. Se muuttuu epävakaaksi käytökseltään, eikä se välttämättä halua että vieraat ihmiset sitä koskettavat. Se tavallaan taantuu pennun tasolle ja on voinut unohtaa oppimansa käyttäytymisen. Myäs luontaiset, alkukantaiset vaistot ovat saattaneet vallata sen mielen.

Kissa on suuren luokan petoeläin pienessä paketissa, ja aggressiivinen kissa voi hyäkätessään saada aikaan hyvinkin syviä haavoja ja vammoja. Meidän ihmisten tulisi opetella kunnioittamaan ja tulkitsemaan kissan mielialoja, jotta yhteiselomme sujuisi mahdollisimman kitkattomasti. Meidän tulisi myös osata käsitellä kissaa oikein varsinkin pentuaikana, sillä siitä pitkälti riippuu se, minkälaisen lemmikin me siitä itsellemme kasvatamme. 

Parhaimmillaan kissa on sylissä viihtyvä pehmeä karvapallo, jonka lämmöstä ja ystävällisyydestä saamme nauttia pitkälle toistakymmentä vuotta.

Teksti: Minna Kaukolampi / Kissaposti 5/04

Delivet.net Asiakaspalvelu 010 3961800