Auttaako koiran rankaiseminen?

Täältä koulutuspannat koirille

"Nyppäise sitä kunnolla hihnasta, kun se haistelee maata", sanoo Keijo ja haukkaa reilun palasen vasta grillatusta makkarasta. "Ole huomioimatta sen haistelua ja palkkaa se heti koiran katsoessa sinuun päin", ehdottaa Santtu ja hörppää kuuluvasti olutta. "Nipistä sitä korvasta ja irrota, kun koira pitää kontaktia, sillä tavalla se oppii, että kannattaa katsoa sinua ja muu toiminta aiheuttaa epämiellyttävän tuntemuksen", neuvoo Aleksi. Illanvietossa puheenaiheeksi on tullut Rekun huono seuraaminen. 

Neuvoja satelee joka lähtöön

Koira haistelee maata ja kaikki muu tuntuu kiinnostavan Rekkua enemmän kuin sivulla seuraaminen. Omistaja on ymmällään, nyppäistäkö vai nipistääkö, vai voisiko sitä tosiaan olla vain välittämättä koiran ei-toivotusta käyttäytymisestä, vaikka savu nousee korvista ja pinna kiristyy? 
"Jos et vaadi koiraa tottelemaan, et saa sitä ikinä toimimaan kisoissa. Se oppii nopeasti, ettei siellä saa lelua tai namia ja tekee sitten kisoissa mitä lystää", jatkaa Keijo ääntään koventaen. "Päinvastoin, jos koiraa aina korjataan virheistä, se luulee tekevänsä oikein, kun riuhtaisua ei tule. Kisoissa et remmistä repimistä ja huutamista voi tehdä, siksi koira uskoo kilpailuissa toimivansa oikein seuratessaan enemmän ympäristön tapahtumia kuin sinua", väittää Santtu. 
"Apua", ajattelee Rekun omistaja. Keijon, Santun ja Aleksin koirat ovat pärjänneet hyvin kilpailuissa, miten on mahdollista, että he eivät ole mistään koulutusasiasta yhtä mieltä. Rekun omistaja vaipuu mietteisiinsä ja kuulee vain puolella korvalla ilmassa kaikuvat sanat; uusavuttomuus, rauhan saavuttaminen ja operantin ehdollistamisen merkitys.

Rankaisu - keinoista vanhimpia

Jo 1930-luvulla B. F. Skinner huomasi voivansa systemaattisesti muuttaa eläinten käyttäytymistä palkkaamalla niitä toivotusta käytöksestä ruuan kanssa. Skinner koulutti eläimiä mm. toiseen maailmansotaan. Yksi tunnetuimmista projekteista oli Pelican, jossa kyyhkyset koulutettiin ohjaamaan pommeja haluttuihin kohteisiin. Yleiseen tietoisuuteen nämä koulutusmetodit eivät kuitenkaan vielä silloin tulleet. 
1940-luvulla tottelevaisuudessa kilpailemaan alkanut Winifred Strickland saavutti uransa aikana 160 titteliä ja 40 kertaa täydet pisteet. Hänen mielestään ruokaa ei koulutuksessa saanut käyttää, koska koira olisi ajatellut enemmän vatsaansa kuin omistajaansa. 
Myös ensimmäisen tottelevaisuuskirjan kirjoittaja Blance Saunders vannoi kuristuspannan ja kiskaisun nimeen. Bill Koehler taas oli vuodesta 1945 Orange Dog Clubin johtaja ja Walt Disney Studioiden pääeläinkouluttaja. Hänen johtamassaan koirakoulussa koulutettiin yli 40 000 koiraa 15 vuoden aikana. Koulutus perustui negatiiviseen vahvistamiseen ja rangaistuksiin. Kuristuspanta ja heittoketjun käyttö ovat Koehlerin perintöä. Päin hyppiviä koiria potkaistiin terävästi polvella rintaan ja haukkujia lyötiin nahkavyöllä. Jos koira kaivoi kuoppia, täytettiin kuoppa vedellä ja koiran kuono työnnettiin sinne. 
Vaikka ihmisiä hoidettiin aikoinaan yleisesti sähköshokeilla ja kouluissa käytettiin kuritusta oppimattomuuteen, ovat tällaiset metodit tänä päivänä luokiteltu julmiksi pahoinpitelyiksi. Eläinten koulutuksessa on kuitenkin paljon jäänteitä menneisyydestä ja tänä päivänäkin moni käyttää vuosikymmeniä vanhoja tapoja. Osa näistä voidaan nykypäivänä luokitella eläinrääkkäykseksi. Vanha sananlasku ’väkivalta alkaa, kun taidot loppuvat’ pitää paikkansa.

Pelkkä rangaistus ei opeta mitään

Kuvittele meneväsi töihin uuteen paikkaan. Sinut istutetaan tietokoneen ääreen ja pyydetään tekemään hommasi. Sinulla ei ole aavistustakaan mitä sinun pitäisi tehdä ja ainoat avut ovat vierestä kuuluvat karjaisut; ei, ei noin, lopeta tai ääliö. Hyvässä lykyssä esimiehesi vielä repisi sinua hiuksista tai löisi päätäsi pöytään aina tehdessäsi väärin. Kuulostaa kamalalta, eikä moni varmasti kauaa viihtyisi tällaisessa työpaikassa. 
Tämä on kuitenkin arkipäivää, jota valitettavan moni koira viettää. Revitään, kiskotaan, lyödään ja huudetaan, vaikka koiralla ei ole hajuakaan siitä mitä pitäisi tehdä. Koira vain ei voi ottaa lopputiliä tai vaihtaa omistajaa, vaikka niin haluaisikin. Pitää muistaa, että pelkkä kielto ei opeta mitään, vain palkitsemalla halutusta toiminnasta, voidaan päästä tuloksiin koiran kanssa. 
Rangaistuksiin perustuvassa koulutuksessa koulutettava menettää yritteliäisyyden ja on mieluummin tekemättä mitään, kuin ottaisi riskin saada rangaistuksen väärästä toiminnasta. Kun ei tee mitään, ei myöskään voi tehdä virheitä. Tällaista koiraa kutsutaan uusavuttomaksi.

Rangaistus ei vaikuta tahtoon

Jotta rankaisusta olisi hyötyä, sen tulisi tulla joka kerta virheen tapahtuessa, muuten rangaistus muuttaa käyttäytymistä vain hetkellisesti. Tähän voimme verrata ylinopeutta ajavia ihmisiä. Jos sakkoa tulisi joka kerta mittarin ylittäessä sallitun rajan, me todennäköisesti yrittäisimme pitää nopeuden tarkemmin nopeusrajoitusten mukaisina. 
Mutta koska rangaistus eli sakko on satunnaista, se saa meidät ajamaan hillitymmin vain muutaman kuukauden kukkaron kevenemisen jälkeen. Sakko ei siis poista haluamme ajaa lujempaa ja pian vauhti on taas entisensä. 
Koiran näkökulmasta katsottuna rankaisu on satunnaista, jos haistelusta rankaistaan treeneissä, mutta ei lenkeillä. Vain oikean käyttäytymisen vahvistaminen muuttaa koiran halua käyttäytyä toivotulla tavalla. Vai moniko haluaisi vielä ajaa ylinopeutta, jos tilille putkahtaisi tuhat euroa joka kuukausi, kun mittari ei ole ylittänyt nopeusrajoitusta?

Rangaistuksen pitää tulla oikeaan aikaan

Koiralla on odotuksia tulevasta ja muistoja menneisyydestä, mutta sen kanssa ei pysty kommunikoimaan niistä. Jos koiralle sanoo "mennään illalla ulos", se rynnistää ovelle heti ulos-sanan kuultuaan, se ymmärtää vain tässä ja nyt - ohi kiitävän, pienen hetken. 
Yksin ollessa tavaroiden rikkominen on niitä tavallisimpia ongelmia, joihin omistaja reagoi liian myöhään. Monet kuvittelevat koiran alistumiseleiden tarkoittavan syyllisyyttä. "Kyllä se tiesi mitä oli tehnyt, meni pitkin seiniä häntä jalkojen välissä", on varmasti monelle tuttu lause. Koira ei kuitenkaan erota oikeaa ja väärää, se reagoi alistuvasti vihaiseen ihmiseen, vaikka ei tiedäkään miksi tämä on vihainen. 
Rangaistuksen väärä ajoitus saa koiran helposti yhdistämään rankaisun väärään asiaan. Koiran lähtiessä paikalta olosta, omistaja harvoin ehtii korjaamaan asiaa sekunnin sisällä. Jo koiran luokse juokseminen vie kauemmin. Koira ei enää yhdistä rankaisua ylös nousemiseen vaan omistajan lähestymiseen. 
Rankaiseminen tässä tilanteessa ei saa koiraa pysymään paremmin paikallaan seuraavalla kerralla, korkeintaan se aiheuttaa pelkoa, epävarmuutta ja epäluottamusta omistajaa kohtaan. Samalla koira alkaa tuntea syvää inhoa koko paikalla olo liikettä kohtaan.

Rangaistuksen vaikutus työskentelyyn

Guyton ja Hall ovat todenneet 1996: "Kun aivoissa sijaitsevaa rangaistuskeskusta stimuloidaan usein, se voi lukita keskuksen, jossa palkitsemisen ja hyvän olon tunne sijaitsee." 
Oletetaan, että tarjolla on suklaata. Se maistuu taivaalliselle ja sen syöminen on palkitsevaa. Entä jos aina ennen suklaan syömistä saisi kunnon selkäsaunan? Se ei maistuisikaan enää niin hyvältä. Rankaisu siis vähentää palkkion tehoa, on se sitten ruokaa, leikkimistä tai kehuja.
Rangaistukset lisäävät stressiä, joka puolestaan heikentää keskittymiskykyä ja oppimista. Koirasta näkee helposti onko se koulutettu kepillä vai porkkanalla. Palkitsemista käytetyillä koirilla totteleminen on motivoitunutta ja iloista. Rankaisulla koulutetut koirat toki voivat totella, mutta niiden työskentely on apaattista ja ilotonta.
Jos rankaisu on tehokas, se toimii heti tai viimeistään kolmen kerran jälkeen. Kuitenkin kaduilla näkee ihmisiä, jotka päivästä ja vuodesta toiseen jakelevat samaa rangaistusta koiralleen, vaikka selvästi pitäisi huomata, ettei se tehoa. Koirahan tekee edelleen samalla tavalla, joten mitä hyötyä rankaisusta on ollut, ei mitään.

Lähde: Janita Leinonen / Koiraposti 5/04


Copyright Delivet Oy | McAfee SiteAdvisor site report