Tästä kaikki kissatarvikkeet

Mistä tiedän, 
ETTÄ KISSANI ON KIPEÄ?

Kissa on monessa suhteessa hyvin erilainen lemmikkieläin koiraan verrattuna. Kissalle on usein tyypillistä tietynlainen itseriittoisuus sekä ainakin ajoittainen itsenäisyys ihmisperheessä. Kissan uskotaan domestikoituneen (tottua kotiin toim.) monta tuhatta vuotta koiraa myöhemmin. Kissan ja ihmisen polkujen kohtaamisessa ei yhteistyö ole luultavimmin näytellyt yhtä suurta osaa kuin koiraeläimen domestikaatiossa.

Koska kissa ei ole samanlainen laumaeläin kuin koira, poikkeaa myös kissan elekieli koiran kielestä kun on kyse kivun merkeistä. Kissalla on tapana useimmiten vetäytyä omiin oloihinsa ja hiljaisuuteen, kun taas koira vastaavassa tilanteessa saattaa tulla omistajansa viereen läähättäen ja vinkuen siten ilmaisten pahaa oloaan. Kissan eleet koetaan usein myös aggressiivisiksi, vaikka kyseessä saattaakin olla kipeän eläimen pelonsekainen puolustuskäyttäytyminen.

Seuraavassa kissan mahdollisesta kivusta (tai sairaudesta!) kertovia merkkejä. Monet niistä sopivat myös koirille:

1. Persoonallisuuden/luonteen muutokset

Kissa ei esimerkiksi osallistu perheen askareisiin kuten ennen, vaan se kyyhöttää enemmän omissa oloissaan. Jotkut yksilöt hakeutuvat rauhaan esimerkiksi tuolien tai sängyn alle, toiset saattavat istua hiljaa huoneiston keskeisellä paikalla lauman muiden jäsenten toimia tarkkaillen. Kissa voi myös vaikuttaa ärtyneeltä ja käyttäytyä aggressiivisesti erityisesti, jos kipeään ruumiinosaan kosketaan. Kipeän kissan käytöstä leimaa usein epävarmuus.

2. Muuttunut aktiviteetti nukkumisongelmat

Kissa voi olla normaalia levottomampi ja vaellella ympäriinsä “tarkoituksettomasti” (esimerkiksi virtsaelinkivut). Eläin saattaa myös kieltäytyä menemästä makuulle välttääkseen siitä aiheutuvaa kipua leikkaushaavassa. Nukkuma-asento voi olla epänormaali. Rentoutumisesta kertovat käyttäytymismallit vähenevät.

3. Liikkuminen

Ontuminen voidaan havaita kissan liikkuessa; eläin ei ota painoa kipeälle jalalle tai “nyökkii” liikkuessaan. Myös ylösnousu tai makuullemeno sekä käännökset voivat tuottaa vaikeuksia. Kissa ei halua liikkua yhtä mielellään kuin ennen ja esimerkiksi tuolille hyppääminen on vaikeampaa. Liikuntaelimiin liittyvät kivut voivat kuitenkin ilmetä vain hyvin vähäisenä jäykkyytenä, joka ketterällä kissaeläimellä saattaa olla vaikea havaita. Jos molemmat raajat ovat yhtä kipeät, ei selkeää ontumista välttämättä havaita.

4. Epänormaalit asennot

Eläin voi suojella kipeää aluettaan tietynlaisilla asennoilla; kyyhöttäminen, mahan tai selän lihasten jännittäminen, hännän vienti ruumiin lähelle. Vatsaontelon kiputiloissa voidaan havaita niin sanottu “rukousasento”. Selkärangan kipu ilmenee yleensä eläimen jäykkyytenä, selän köyristämisenä tai pään matalana asentona (kaulanrangan alueen ongelmat).

5. Ilme

Ilme on tärkeä apuväline eläimen kipua tulkittaessa. Tyypillistä kipeälle eläimelle on niin sanottu tyhjä katse ja “lasittuneet” silmät. Usein myös pupillit ovat laajat (sympaattisen hermoston aktivoituminen). Eläimen korvien asento voi myös auttaa kivun paikallistamisessa; esimerkiksi vatsaontelon kiputiloissa eläin voi ikään kuin katsoa korvillaan kipeää mahaansa. Kissoille tyypillinen piirre erilaisissa sairaustiloissa on kolmannen silmäluomen esilletulo. Kipeä kissa voi myös pitää silmiään puolittain ummessa.

6. Epänormaali ääntely

Kissan omistajan kanssa käymän keskustelun äänensävy voi muuttua, tai kissa voi äännellä (murista, sähistä, naukua), kun sitä pyydetään liikkumaan tai kun kipeää aluetta kosketetaan. Jotkut kipeät kissat myös murisevat hiljaa niitä lähestyttäessä tarkoituksenaan ilmaista sen hetkinen haluttomuutensa seuraelämään. Kissa voi jatkaa (tai jopa voimistaa) kehräämistä kipua tuntiessaan.

7. Kipeälle alueelle kohdistettu huomio

Kipeän alueen nuoleminen, raapiminen, ravistelu, peräpään raahaaminen maata vasten sekä pään pitäminen kallellaan ovat keinoja lievittää kyseiseltä alueelta tulevaa kipua. Silmäkipu havaitaan silmän siristelynä, hankaamisena sekä kyynelerityksen lisääntymisenä. Haavaa saatetaan nuolla myös alueelle kerääntyneiden tulehduseritteiden siistimiseksi. Joskus nuoleminen saatetaan kohdistaa myös kehon terveeseen osaan, jolloin kyseessä on eräänlainen “sijaistoiminta”.

8. Ruokahalu, jano, turkin kunto

Kipeän eläimen ruokahalu on yleensä alentunut. Eläin ei monesti myöskään viitsi käydä juomassa. Ruokahaluttomuuden syynä voi olla mikä tahansa kiputila, mutta erityisesti suun alueen sairaudet tai niskan kivut voivat aiheuttaa syömättömyyttä. Ientulehduksen ja/tai hammaskiven yhteydessä havaitaan usein myös pahaa hajua hengityksessä. Eläimen hyvinvoinnin alentumisesta on merkkinä myös huonosti hoidettu turkki.

9. Fysiologisten parametrien muutokset:

mm. sydämen lyöntitiheyden nousu, ruumiinlämmön kohoaminen sekä tihentynyt hengitys. Tihentynyttä hengitystä kissalla voi esiintyä myös pelon ja stressin yhteydessä, mutta läähätys voi johtua myös hengitysteiden ongelmasta. Esimerkiksi trauman seurauksena aiheutunut ilmarinta, joka vaatii välitöntä eläinlääkärinapua, ilmenee useimmiten kissan läähätyksenä.

Kivusta kertovat merkit voivat olla samoja kuin minkä tahansa sairauden tai stressin yhteydessä ilmenevät muutokset eläimen käytöksessä. Kun kipu ja sairaus saadaan hallintaan ja eläin alkaa parantua, palaa myös eläimen käytös useimmiten normaaliksi; tällaisesta yksilön hyvinvointia kuvastavasta käyttäytymisestä kannattaa etsiä merkkejä kivunhoidon tehoa arvioitaessa (esimerkiksi nukkumisasennot, leikkiminen, liikkumishalukkuus, sosiaalinen kanssakäyminen). 

Teksti: Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät ry
Kivistääkö koiraa, kolottaako kissaa?
ELL Misse Väisänen


Copyright Delivet Oy | McAfee SiteAdvisor site report